tag:blogger.com,1999:blog-78420487366486299402024-03-12T19:59:45.574-07:00ReportteriReportterihttp://www.blogger.com/profile/05710355908637008412noreply@blogger.comBlogger13125tag:blogger.com,1999:blog-7842048736648629940.post-15498995211298971402011-09-04T04:20:00.000-07:002011-09-04T04:21:51.298-07:00Vetkuttelu vaivaa perfektionistia<p class="MsoNormal"><span class="Apple-style-span" style="line-height: 18px; ">(julkaistu Tiede-lehdessä 1-2011)</span></p><p class="MsoNormal"><span class="Apple-style-span" style="line-height: 18px; ">Pura tavoite osiin, palkitse onnistumisista ja salli itsellesi epätäydellisyys. Uuden tehtävän aloittaminen on monelle ongelma, mutta senkin voi selättää.</span></p> <p class="MsoNormal">Alkuun pääseminen voi olla tosi hankalaa. Edessä on tyhjä näyttö, sanelukoneessa purkamaton haastattelu, päässä ei juuri mitään. Ilmankos tuntuukin tärkeältä tarkistaa, onko kukaan lähettänyt sähköpostia. Ja kun netti on auki, katsotaan kaverien Facebook-päivitykset ja haetaan vähän tietoa seuraavaa juttua varten. Ja jos ei mitään muuta keksi, niin siivotaan vaikka keittiön kaapit!</p> <p class="MsoNormal">Näyttö on edelleen tyhjä. </p> <p class="MsoNormal">Viivyttely asioiden aloittamisessa tunnetaan akateemisessa maailmassa nimellä <i>prokrastinaatio</i> ja joskus käytetään termiä ryhtymisrajoitteisuudesta. Ilmiötä hyvin tunteva psykologi <b>Annamari Heikkilä</b> puhuu kuitenkin aikaansaamattomuudesta tai vetkuttelusta.</p> <p class="MsoNormal">Heikkilä on toiminut kymmenen vuotta Helsingin yliopiston opintopsykologina ja hän viimeistelee nyt väitöskirjaansa mm. yliopisto-opiskelijoiden motivaation rakentumisesta.</p> <p class="MsoNormal">”Aikaansaamattomuus ja motivaatio-ongelmat ovat yksi merkittävimmistä syistä, miksi opiskelijat ottavat meihin yhteyttä. Kansainvälisten tutkimusten mukaan 95 prosenttia yliopisto-opiskelijoista ilmoittaa joissain opiskeluun liittyvissä tilanteissa välttelevänsä tehtävän aloittamista ja puolet heistä kärsii tästä.”</p> <p class="MsoNormal"><span style="font-size:12.0pt;line-height:115%">Tartu työhön tunteista välittämättä<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal">Vetkuttelu ei ole vain opiskelijoiden ja kirjoitustyöläisten vaiva, vaan käynnistysvaikeuksia voi olla muillakin elämänaloilla. Kaikki tietävät, kuinka hankalaa on aloittaa kunnonkohotus tai laihduttaminen: melkein yhtä vaikeaa kuin sen jatkaminen.</p> <p class="MsoNormal">Luovassa kirjoitustyössä aloittamisen vaikeus kuitenkin korostuu. Heikkilä sanoo sen johtuvan siitä, että kirjoittaminen on ihmisen monimutkaisimpia ja haastavimpia kognitiivisia prosesseja.<span> </span>Siksi kaappien siivoaminenkin voi mennä sen edelle.</p> <p class="MsoNormal">”Tavarat voi purkaa kaapista, luokitella ja laittaa takaisin. Se ei vaadi korkeampia toimintoja eikä oman kapasiteetin ylittämistä, kuten kirjoittaminen lähes aina vaatii”, Heikkilä sanoo.</p> <p class="MsoNormal">Aloittamisen keskeinen vaikeus liittyy siihen, että tehtävän tekemiseen liittyy epämiellyttäviä tunteita: ahdistusta ja epävarmuutta siitä, tuleeko tekstistä hyvä ja pystynkö minä tähän. </p> <p class="MsoNormal">”Me käytämme valtavan paljon aikaa välttämiskäyttäytymiseen, jolla pyrimme sysäämään epämiellyttävät ajatukset ja tunteet syrjään. Se ei kuitenkaan edistä tehtävien suorittamista”, sanoo Annamari Heikkilä, joka kertoo väitöskirjatutkimuksen ensimmäisten vuosien olleen itselläänkin takkuisia.</p> <p class="MsoNormal">”Rutiinit opettavat. Kun ymmärtää ja hyväksyy, että hommiin voi ryhtyä negatiivisista tunteista huolimatta, niiden yli pääsee ja työ imaisee mukaansa.”</p> <p class="MsoNormal"><span style="font-size:12.0pt;line-height:115%">Taustalla erilaiset temperamentit<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal">Mistä työn aloittamiseen liittyvät epämiellyttävät tunteet tulevat? Opintopsykologin mukaan ”suurin vihollisemme ovat omat ajatuksemme”. Aikaansaamattomuuden takana on virheellisiä uskomuksia omasta itsestämme ja kyvyistämme.<span style="font-size:12.0pt;line-height:115%"><o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal">”Usko omiin kykyihin selittää esimerkiksi yliopistomenestyksestä paljon enemmän kuin älykkyysosamäärä tai aikaisemmat tenttiarvosanat. Ihminen pärjää siinä, missä hän uskoo olevansa hyvä.”</p> <p class="MsoNormal">Tässä astuvat esiin yksilölliset ja perinnölliset, persoonallisuuteemme ja temperamenttiimme liittyvät tekijät. Optimistit saavat uskoa aiemmista onnistumisista ja uskaltavat tarttua uusiinkin tehtäviin. Defensiivis-pessimistisen persoonallisuuden omaavat taas katsovat maailmaa harmaiden linssien läpi. </p> <p class="MsoNormal">”Aiemmasta menestyksestä huolimatta he ovat varmoja, että seuraavalla kerralla he kämmäävät oikein kunnolla”, Heikkilä kuvaa.</p> <p class="MsoNormal">Toinen aikaansaamattomuudelle altistava persoonallisuudenpiirre on perfektionismi. Kun pitäisi tehdä kerralla hyvää ja valmista, aloittamisen rima nousee. Tutkija myöntää tunnistavansa itsessäänkin perfektionistisia piirteitä – esimerkiksi silloin, kun hän kokee kirjoittavansa ”Suomen merkittävintä väitöskirjan yhteenvetoa”.</p> <p class="MsoNormal">Vaikka kohtalo ja geenit olisivat jakaneet käteen perfektionismin ja defensiivis-pessimistisen persoonallisuuden, ei se tarkoita sitä, että hommat jäävät hoitamatta. Aloittamisen eteen pitää kuitenkin tehdä enemmän töitä.</p> <p class="MsoNormal">”Olen aivan varma siitä, että tällaisetkin henkilöt voivat halutessaan menestyä. Luovissa ihmisissä ja tieteentekijöissä on paljon perfektionisteja.”<span style="font-size:12.0pt;line-height:115%"><o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal"><span style="font-size:12.0pt;line-height:115%">Ympäristö altistaa<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal">Vaikka taustalla onkin persoonallisuuteen liittyviä tekijöitä, aikaansaamattomuus ei ole vain henkilökohtainen ongelma. Tutkijan mukaan ongelma on hyvin tilannesidonnainen ja on yleistä ympäristöissä, joissa tehtävät ja aikataulut ovat epämääräisiä eikä työlle ole ulkoista struktuuria.</p> <p class="MsoNormal">”Esimerkiksi yliopistossa tenttiin voi mennä silloin kuin haluaa, esseen palauttamista voi vetkuttaa ja kurssille voi mennä seuraavana vuonna uudelleen. Opettajiin tai ohjaajiinkaan ei ole välttämättä henkilökohtaista kontaktia, joten opiskelijalle voi tulla tunne, että ketään ei kiinnosta, eteneekö hän vai ei.”</p> <p class="MsoNormal">Työelämässä vetkuttelulle ei ole varaa. Sitä estämään on monia keppejä porkkanoita. Kepistä käy se, että jos et kirjoita juttua, et saa palkkaa. Porkkanoina toimivat työtiimit, yhteiset tavoitteet ja saatu palaute.</p> <p class="MsoNormal">On työelämässäkin asioita, jotka saattavat edesauttaa vetkuttelua. Osa meistä on herkkiä ulkoisille häiriöille ja tällainen häiriöherkkyys on yksi välttelytoiminnalle altistava tekijä. Sitä ei kuitenkaan oteta huomioon nykyisessä työelämässä.</p> <p class="MsoNormal">”Häiriöherkät ihmiset eivät avokonttori-ympäristössä pysty keskittymään mihinkään. Suurin osa meistä tarvitsee rauhaa tehdäkseen mitään vaativaa”, tutkija sanoo.</p> <p class="MsoNormal">Näin se ruutu täyttyi.</p> <p class="MsoNormal"><i>Teksti Jarno Forssell</i></p> <p class="MsoNormal">Kainalojuttu:</p> <p class="MsoNormal"><span style="font-size:14.0pt;line-height:115%">Näillä alkuun, jos työ tökkii<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal"><span style="font-family:Symbol;mso-ascii-font-family:Calibri; mso-ascii-theme-font:minor-latin;mso-hansi-font-family:Calibri;mso-hansi-theme-font: minor-latin;mso-char-type:symbol;mso-symbol-font-family:Symbol"><span>·</span></span> Aseta itsellesi realistiset tavoitteet ja niille määräaika. Mitä konkreettisempia ja arkisempia tavoitteet ovat, sitä todennäköisemmin ne voi saavuttaa.</p> <p class="MsoNormal"><span style="font-family:Symbol;mso-ascii-font-family:Calibri; mso-ascii-theme-font:minor-latin;mso-hansi-font-family:Calibri;mso-hansi-theme-font: minor-latin;mso-char-type:symbol;mso-symbol-font-family:Symbol"><span>·</span></span> Pilko tavoitteesi riittävän pieniksi ja helposti mitattaviksi. Näin voit seurata edistystäsi. Isojen töiden ongelmana on, että voi tehdä paljon työtä ilman että se näkyy konkreettisena aikaansaannoksena.</p> <p class="MsoNormal"><span style="font-family:Symbol;mso-ascii-font-family:Calibri; mso-ascii-theme-font:minor-latin;mso-hansi-font-family:Calibri;mso-hansi-theme-font: minor-latin;mso-char-type:symbol;mso-symbol-font-family:Symbol"><span>·</span></span> Julkista tavoitteesi. Näin voit luoda positiivista sosiaalista painetta itsellesi. Lupaa laihtua kevääseen mennessä viisi kiloa tai osallistua juoksukilpailuun.</p> <p class="MsoNormal"><span style="font-family:Symbol;mso-ascii-font-family:Calibri; mso-ascii-theme-font:minor-latin;mso-hansi-font-family:Calibri;mso-hansi-theme-font: minor-latin;mso-char-type:symbol;mso-symbol-font-family:Symbol"><span>·</span></span> Altista itsesi työnteolle ja saa siitä onnistumisen kokemuksia. Kukaan muu ei voi niitä sinulle antaa.</p> <p class="MsoNormal"><span style="font-family:Symbol;mso-ascii-font-family:Calibri; mso-ascii-theme-font:minor-latin;mso-hansi-font-family:Calibri;mso-hansi-theme-font: minor-latin;mso-char-type:symbol;mso-symbol-font-family:Symbol"><span>·</span></span> Palkitse itsesi. Mitä läheisempiä ja konkreettisimpia palkinnot ovat, sitä tehokkaampia ne ovat.</p> <p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p> <p class="MsoNormal">Kainalojuttu:</p> <p class="MsoNormal"><span style="font-size:12.0pt;line-height:115%">Kokeile tomaattitekniikkaa!<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal">Pomodoro-tekniikka perustuu lyhyisiin, 25 minuutin työrupeamiin, joiden välillä on viiden minuutin tauko. Tehtävään ei tarvitse sitoutua pitkäksi aikaa, mutta sen aikana tehdään töitä intensiivisesti. Lyhyitä työrupeamia voi tehdä niin pitkään kuin jaksaa ja viitsii. Usein jo pelkkä ajatus siitä, ettei tarvitse sitoutua koko päiväksi töihin, auttaa alkuun.</p> <p class="MsoNormal">”Tyypillisesti työhön varataan koko päivä aikaa, jolloin suorituskynnys nousee: pitäisi saada aikaan valtavasti ja päästä pitkälle. Se ei toimi, koska tavoite on kaukana”, sanoo pomodoro-tekniikkaa väitöskirjatyössään käyttänyt opintopsykologi Annamari Heikkilä.</p> <p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>Reportterihttp://www.blogger.com/profile/05710355908637008412noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7842048736648629940.post-12981521642784595592011-09-03T11:16:00.000-07:002011-09-03T11:37:02.396-07:00Sinne ja takaisin - purjehdus Suursaaren ympäri<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgW-rgcWmcGMYXVLMH49FR6qd7uWsMw1JYlcRplOPLRxwUzYAtYBzUJgV0Vyo80RrCzI5nVKK85fx8u7UvrdaR2_GCoG7YUXsyMYObvJi0OU9iAFT0i8o0hPBnETOfGmtkyWWVhdskRKlA/s1600/Ancela.jpg" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}"><img style="float:left; margin:0 10px 10px 0;cursor:pointer; cursor:hand;width: 214px; height: 320px;" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgW-rgcWmcGMYXVLMH49FR6qd7uWsMw1JYlcRplOPLRxwUzYAtYBzUJgV0Vyo80RrCzI5nVKK85fx8u7UvrdaR2_GCoG7YUXsyMYObvJi0OU9iAFT0i8o0hPBnETOfGmtkyWWVhdskRKlA/s320/Ancela.jpg" border="0" alt="" id="BLOGGER_PHOTO_ID_5648202762678392338" /></a>
<br /><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyArnQs9gs3mobQZC4zeGwfkSQ04-5Y6bUuJ9LUivp8yODvnhoQGU1oh4QKUs3W_ATB6bbp80T6tBxYszK_HQ4kCsLr3Ckc0ygwXjuE-AegONBhvPFg812TnR4T3zxCCt4IlOYfu33AZQ/s1600/P6110217.JPG" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}">
<br /></a>
<br /><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinpBLVsDp9Un7Oj6X7pFaSCzxBkkypG1q_kc2rS-6NtTaBGUsHgbTGdVoCkEoYoYbueXO6o4CF8Pv1WZnG8JgjOfh6juT39jcMnnY_tbQlFguw2HHP9d-N1ZQHde9fz5zPhFiZy6-4Ri0/s1600/P6110217.JPG" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}">
<br /></a>
<br />
<br />
<br /><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7wI958fhG1V8SwQV9ulnx5yJIBfjnHDlYRTrCWLCunj2wER4PZsg1U3VxOc3UHO6VbaqCH0eS0gphmDUO-_DtZKzVpfNfK7xNt1voI2sSFaQRQubFmx6tm4lJQ_K3rJt1WgN66OGf2mI/s1600/IMG_0599.JPG" onblur="try {parent.deselectBloggerImageGracefully();} catch(e) {}">
<br /></a>
<br />
<br /><p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span class="Apple-style-span" style="font-size: 19px;">
<br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span class="Apple-style-span" style="font-size: 19px;">
<br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span class="Apple-style-span" style="font-size: 19px;">
<br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span class="Apple-style-span" style="font-size: 19px;">
<br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span class="Apple-style-span" style="font-size: 19px;">(julkaistu Pro Sail -lehdessä 5-2011)</span></p><p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span class="Apple-style-span" style="font-size: 19px; ">Suursaaren ympäripurjehdus oli maakravun purjehduskaste. Lähes 33 tuntia kestäneeseen purjehdukseen mahtui epätoivoa, toivoa ja upeita maisemia.</span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family: Calibri;color:black;mso-fareast-language:FI">Teksti Jarno Forssell <o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family: Calibri;color:black;mso-fareast-language:FI">
<br /></span></p><p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family: Calibri;color:black;mso-fareast-language:FI">Lahdella näkyy ainakin parikymmentä purjetta, jotka liikkuvat vain vähän tai eivät ollenkaan. Helsingin majakalta Espoon edustalle tuuli on koko ajan tyyntynyt ja nyt, vähän ennen viittä sunnuntaiaamuna, se loppuu kokonaan. Aurinko nousee ja tyynessä säässä rannalta kuuluu heräilevien lintujen laulu.<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family: Calibri;color:black;mso-fareast-language:FI">Sylkäisen laidalta ja huomaan purjeveneen liikkuvan eteenpäin. Vauhti on kuitenkin niin hidasta, että S/Y Ancelan nopeusmittari ei sitä huomaa. Näinkö päättyy reilun kolmenkymmenen tunnin purjehduskisa: pläkään vain puoli kilometriä ennen maalilinjaa?<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family: Calibri;color:black;mso-fareast-language:FI">”Tuuli voi ruveta kohta nousemaan tuolta sivusta. Tiedän että tämä reuna vetää”, kuiskaa Espoon rannat hyvin tunteva kipparimme <b>Klaus Kumlin</b>.<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family: Calibri;color:black;mso-fareast-language:FI">42-jalkainen Ancela aloittaa hitaan lipumisen ohi pysähtyneen armadan. Rannan tuntumassa tuulta on sentään aavistus ja gastimme <b>Kossu</b> ajaa spinnua herkällä kädellä. Veneen kannella vältetään turhaa liikkumista.<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family: Calibri;color:black;mso-fareast-language:FI">”Puomia vähän ulos”, sanoo kippari hiljaa, ja annan köydelle löysää.<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><b><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family: "Times New Roman";mso-bidi-font-family:Calibri;color:black;mso-fareast-language: FI">Revanssia hakemassa<o:p></o:p></span></b></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family: Calibri;color:black;mso-fareast-language:FI">Luokkamme, LYS2:n, lähtölaukaus on pamahtanut reilut 32 tuntia aikaisemmin Mellstenin rannan edustalla Espoossa. Perjantai-iltana kello 20.40 toistakymmentä isoa purjevenettä teki vendan samaan aikaan, ylitti lähtölinjan ja aloitti matkan kohti Suursaarta. Säpinä oli kova, kun veneet luovivat vastatuuleen, mutta nippa nappa törmäyksiltä vältyttiin.<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family: Calibri;color:black;mso-fareast-language:FI">Kun alkuruuhkasta selvittiin väljemmille vesille, kippari kertasi miehistön roolituksen. Porukan vetreimmät – <b>Kossu</b>, <b>Mikko</b> ja <b>Marko</b> – hoitavat etukannella purjeiden noston ja laskun. <b>Hasse</b> navigoi ja seuraa säätä.<span> </span>Takakannen vinssejä ja köysiä hoitavat <b>Klasu</b> ja minä. Lupauduin myös laivakokiksi: keittämään kahvia, tekemään sämpylöitä ja lämmittämään ruokaa.<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family: Calibri;color:black;mso-fareast-language:FI">Kippari muistuttaa, mikä on kisan tavoite: voitto. Ancelalla on plakkarissa jo kakkossija viimevuotisesta rankasta purjehduksesta ja nyt on tarkoituksena kirkastaa pokaali kultaiseksi. Tätä varten Hasse on tuonut kaikille miehistön jäsenille beesit lippalakit, jonka otsassa on iso punainen R. <o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family: Calibri;color:black;mso-fareast-language:FI">”Revanssi”, Hasse selittää.<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family: Calibri;color:black;mso-fareast-language:FI">Siihen on hyvät mahdollisuudet, vaikka Bavaria-42 CR ei mikään kilpavene olekaan. Kippari on pätevä ja miehistö on kokenutta – minua lukuun ottamatta. Miten minä tällaiseen porukkaan olen päätynyt?<b><o:p></o:p></b></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><b><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family: "Times New Roman";mso-bidi-font-family:Calibri;color:black;mso-fareast-language: FI">Noviisina veneessä<o:p></o:p></span></b></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family: Calibri;color:black;mso-fareast-language:FI">Kun naapurini Klaus Kumlin pyysi keväällä minua mukaan kesäkuussa seilattavaan Suursaaren ympäripurjehdukseen, olin yllättynyt. Veneilykokemukseni rajoittuivat nimittäin Busterin ajamiseen venesataman ja mökkirannan välillä mökkikaupungissani Kotkassa, ja purjehdustietoni olin hankkinut <b>Patrick O’Brianin</b> historiallisista Jack Aubry -romaaneista. Mutta jos kipparin mielestä sovin porukkaan, mikäs siinä!<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family: Calibri;color:black;mso-fareast-language:FI">Lähempänä kesäkuuta mieleeni nousi monia kysymyksiä, lähtien niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin miten purjehdukselle pitää pukeutua.<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family: Calibri;color:black;mso-fareast-language:FI">”Niin että päällesi voi heittää ämpärillisen vettä eikä se mene läpi. Ja lämmintä alle”, opasti Klaus. <o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family: Calibri;color:black;mso-fareast-language:FI">Kisaviikon alussa osa porukastamme kokoontui Laurinlahden venesatamaan tutustumaan Ancelaan. Nostimme purjeet ja lähdimme Espoonlahdelle harjoittelemaan purjeiden nostoa ja laskua ja käännöksiä. Muille treeni oli vanhan kertausta, mutta minulle kaikki oli uutta. Miten päin köysi kulkee vinssissä? Millaisella solmulla fenderi – siis lepuuttaja – solmitaan kaiteeseen? Mitä tarkoittaa ”paskoihin jääminen”?<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family: Calibri;color:black;mso-fareast-language:FI">Pahiten pään pisti pyörälle kuitenkin kannen köysirivistö ihmeellisine termeineen: genua, ylä- ja alagaija, spinnu, iso…<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family: Calibri;color:black;mso-fareast-language:FI">Kotiin tultuani etsin netistä pienen purjehdussanaston ja yritin painaa mieleeni sanojen merkityksiä. Ihmettelin, miksi pallopurjetta pitää kutsua spinnuksi ja etupurjetta genuaksi. Niillähän on suomeksi ihan kelpo nimet?<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family: Calibri;color:black;mso-fareast-language:FI">Mutta nyt olen matkalla, jolla yritän oppia uutta – ja etenkin olla mokaamatta Ancelan kisaa… <o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><b><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family: "Times New Roman";mso-bidi-font-family:Calibri;color:black;mso-fareast-language: FI">Ensimmäinen erhe<o:p></o:p></span></b></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family: Calibri;color:black;mso-fareast-language:FI">Reilun tunnin purjehduksen jälkeen tuuli nousee ja kippari antaa komennon rullata keulapurje kiinni ja nostaa spinnu. Vaikka purjeen kanssa keulakannella työskentelevät Mikko ja Marko ovat kokeneita purjehtijoita, spinnun nostoon tarvitaan kipparin apua. Ruorin ottaa Kossu.<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family: Calibri;color:black;mso-fareast-language:FI">”Pidä ajolinja!” kippari komentaa.<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family: Calibri;color:black;mso-fareast-language:FI">Edessä vasemmalla näkyy kari ja takaa tulee toinen purjevene, joka puskee Ancelan ja karin väliin, tuulen yläpuolelle. <span> </span>Kossu pitää suunnan eikä halua helpottaa kaverin ohitusta, joka veisi samalla meiltä tuulen. Tilaa on, mutta toisen veneen ruorissa oleva nuorehko mies tunkee lähes partaaseen kiinni ja törmäys on metristä kiinni. <o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family: Calibri;color:black;mso-fareast-language:FI">”Protesti!” kaveri huutaa.<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family: Calibri;color:black;mso-fareast-language:FI">Spinnu vetää hyvin Helsingin majakalle asti, mutta sitten purje lasketaan alas ja jatketaan genualla. Valtaosa veneistä suuntaa kohti avomerta, mutta me käännymme rannikkoa päin. Toivomme löytävämme sieltä tuulen, joka veisi meitä ennen muita Porvoon edustalle Kalbådagrundiin. On otettava riskejä, jos aikoo menestyä.<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family: Calibri;color:black;mso-fareast-language:FI">Tuuli on kuitenkin heikkoa ja se antaa aiheen kertoa kauhujuttuja edellisvuoden purjehduksesta, jossa 113 kisaan lähteneestä veneestä maaliin pääsi vain 18. Silloin Ancelalla olivat mukana kipparin lisäksi Marko ja Kossu. He muistelevat, kuinka kannella vuoroin tehtiin vendoja ja vuoroin oksennettiin vatsahappoja. Siihen verrattuna nyt olemme mukavalla viikonloppupurjehduksella.<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><b><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family: "Times New Roman";mso-bidi-font-family:Calibri;color:black;mso-fareast-language: FI">Yön rauhaa<o:p></o:p></span></b></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family: Calibri;color:black;mso-fareast-language:FI">Yö merellä on upea. On hieno tunne, kun horisontissa ei näy mitään muuta kuin laskeva aurinko, punainen taivas ja pari purjetta. Ymmärrän täysin ympärilläni olevia kavereita, jotka käyttävät vapaa-aikansa purjehtien. Purjehtiminen tuntuukin olevan ainoa asia, joka heitä yhdistää. Kaverit ovat eri-ikäisiä ja toimivat eri ammateissa. On apteekkaria, rakennusmiestä, yrittäjää, kansainvälistä kauppamiestä, konsulttia ja mekaanikkoa. Läpileikkaus suomalaisista miehistä, vähän kuin kertausharjoituksissa.<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family: Calibri;color:black;mso-fareast-language:FI">Aamuyöllä sumu pehmentää maiseman ja peittää pian muut kuin lähietäisyydellä olevat veneet. Kiikaroimme mastovaloja, joita näkyy enemmän styyrpuurissa, avomerellä. <o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family: Calibri;color:black;mso-fareast-language:FI">Tuulta luovimiseen on vähän, liian vähän raskaalle Ancelalle. Välillä veden pinnassa näkyy lupaavaa värettä, mutta aina se tuntuu olevan jossakin muualla kuin meidän veneemme kohdalla. Aamuyöllä näemme parin sadan metrin päässä paapuurissa samaan luokkaan kuuluvan Blankon. Toisin kuin Ancela, se on saanut tuulta purjeisiinsa ja karkaa menojaan.<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family: Calibri;color:black;mso-fareast-language:FI">Lohdutukseksi keitän kahvia ja laitan Hassen tuomat Eromangan lihapiirakat uuniin lämpenemään. Vaikka tuulta kaipaan minäkin, kokin työtä tyyni keli helpottaa.<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><b><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family: "Times New Roman";mso-bidi-font-family:Calibri;color:black;mso-fareast-language: FI">Ainoan oluen kylmä puraisu<o:p></o:p></span></b></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal">Herään lauantaiaamuna kolmen tunnin unien jälkeen vähän ennen kahdeksaa. Vene on vahvasti paapuuriin kallellaan ja vesi loiskii puolessavälissä kajuutan ikkunaa. Nousen kannelle ja kuulen, että vauhti on löytynyt uudestaan Kalbådagrundin jälkeen. Kippari kuitenkin pelkää, että vääräksi osoittautunut reittivalinta on maksanut meille monta sijaa.</p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal">Ohitamme Kotkan portin luokkamme seitsemänsinä aamupäivällä yhdentoista jälkeen, ja kippari antaa meille luvan avata oluet. ”Harvoin kuulee näin hyvää radio-ohjelmaa”, sanoo Marko suhauttaessaan tölkin auki. Ja hyvältähän se maistuu, ensimmäinen olut sitten Haukilahden Paviljongin.</p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family: Calibri;color:black;mso-fareast-language:FI">Kossu kertoo lyöneensä vetoa sijoituksestamme vaimonsa kanssa. Vaimo osallistuu samaan aikaan kouluratsastuskisoihin ja veto menee niin, että kumman sijoitus on huonompi, kustantaa voittajan valitseman matkan.<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family: Calibri;color:black;mso-fareast-language:FI">Puolenpäivän jälkeen Suursaari näkyy horisontissa ja porukan konkarit keskustelevat siitä, mikä olisi oikea taktiikka kiertää saari: kiertää kaukaa idästä vai purjehtia suoraan kohti ja kiertää rantoja pitkin. Idässä näkyy purjeita, jotka ovat päättäneet hakea tuulta kauempaa. Näin mekin päätämme tehdä.<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><b><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family: "Times New Roman";mso-bidi-font-family:Calibri;color:black;mso-fareast-language: FI">Kaksi tuntia hukkaan<o:p></o:p></span></b></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family: Calibri;color:black;mso-fareast-language:FI">Merimiehen painajainen. Pläkä. Lillumme lähes paikallamme, sillä emme löytäneet idästä hakemaamme tuulta, päinvastoin. Myöhästyimme puoli tuntia siitä puuskasta, joka vei aiemmat veneet mukanaan. Taas kerran.<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family: Calibri;color:black;mso-fareast-language:FI">Kippari päättää palata takaisin ja kääntää keulan suoraan kohti Suursaarta. Mieliala laskee, kun näemme saaren länsipuolelta vastaan tulevan ison joukon saaren jo kiertäneitä veneitä. Takanamme ei näy juuri ketään.<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family: Calibri;color:black;mso-fareast-language:FI">”Kossu taitaa hävitä vetonsa”, joku ennustaa.<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family: Calibri;color:black;mso-fareast-language:FI">Menetimme seikkailussa ainakin tunnin, ehkä kaksi. Vihdoin saavutamme Suursaaren rannat<span> </span>ja kaivamme kamerat esiin. Harvoin pääsee näin lähelle suljettua ja vähän myyttistäkin saarta. Mietimme, millaisia valvontalaitteita saaren kalliot pitävät sisällään. Itse pohdin, millainen saari olisi, jos se olisi vielä osa Suomea: syrjäkylä vai matkailuparatiisi.<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family: Calibri;color:black;mso-fareast-language:FI">Nyt saari näyttää ränsistyneeltä ja unohdetulta. Ainoa toiminta, joka siellä tai sen lähistöllä näkyy, on saaren pohjoispuolella oleva ryhmä laivoja. Siellä taidetaan laskea Itämeren kaasuputkea.<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal"><span style="font-size:12.0pt;line-height:115%;mso-fareast-language: FI">Ohitamme Suursaaren itäkärjen pääsemme myötäiseen. Nostamme genaakkerin ylös ja pitkästä aikaa Ancela saa kunnon vauhdin päälle. Nyt alkaa takaa-ajo!<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal"><b><span style="font-size:12.0pt;line-height:115%;mso-fareast-language:FI">Elämä on ihanaa<o:p></o:p></span></b></p> <p class="MsoNormal"><span style="font-size:12.0pt;line-height:115%;mso-fareast-language: FI">Pidän keittiöhommista, mutta nyt huomaan, että merellä siinä on omat haasteensa. Normaalitkin askareet vaativat aikaa ja suunnittelua – ainakin ensikertalaiselta – kun vene on kallellaan, keinuu ja kääntyilee.<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal"><span style="font-size:12.0pt;line-height:115%;mso-fareast-language: FI">Suursaaren kierrettyämme menen kannen alle valmistelemaan päivällistä. Juuri, kun alan annostella riisiä kertakäyttölautasille, vene kääntyy rajusti ja lennättää lautaset uunin taakse. </span><span style="font-size:12.0pt; line-height:115%;mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family: Calibri;color:black;mso-fareast-language:FI">Samassa kajuuttaan aletaan työntää repeytynyttä genaakkeria, joka paikataan ennen ruokailua.<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal"><span style="font-size:12.0pt;line-height:115%;mso-fareast-font-family: "Times New Roman";mso-bidi-font-family:Calibri;color:black;mso-fareast-language: FI">Mitäs pienistä; nyt spinnu vetää ja matka jatkuu vauhdilla. Takakannella tarjoillaan uusilta lautasilta burgundinpataa riisillä espanjalaisen punaviinin kera. Sijoitus voi olla mikä tahansa, mutta näillä eväillä elämä hymyilee. Ancelan stereoissa soi <b>Junnu Vainion</b> ”Kotkan poikii ilman siipii” ja matkaamme kohti Kotkan porttia.<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family: Calibri;color:black;mso-fareast-language:FI">Kossu kertoo vaimonsa sijoittuneen ratsastuskilpailussa neljänneksi. Sijoitus olisi ollut kaksi sijaa parempi, mutta hevonen oli pysähtynyt tuomareiden eteen ja tyhjentänyt suolensa. <o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family: Calibri;color:black;mso-fareast-language:FI">”Aikamoinen urateko pitää tehdä, että pääsemme samaan.”<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><b><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family: "Times New Roman";mso-bidi-font-family:Calibri;color:black;mso-fareast-language: FI">Toivo herää<o:p></o:p></span></b></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family: Calibri;color:black;mso-fareast-language:FI">Parin tunnin unien jälkeen herään puoli yhdeksältä illalla. Spinnu on vetänyt niin hyvin, että muut veneet tuntuvat tulevan perä edeltä vastaan. Veneet, jotka ennen torkkuja näki vain kiikarilla, ovat jo silmänkantaman päässä.<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt; mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family:Calibri; color:black;mso-fareast-language:FI">”Tulevana yönä otetaan kiinni viisi sijaa”, kippari suunnittelee. Uskoisikohan tuota? Paluumatkalla Kotkan portilla olimme luokassamme sijalla yhdeksän.<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt; mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family:Calibri; color:black;mso-fareast-language:FI">Puoli yhdeltätoista olemme taas Kalbådagrundin majakalla. Aurinko laskee ja tuuli tyyntyy. Purjehdimme kohti Helsingin majakkaa, tarkkailemme kiikareilla muiden sijaintia ja syömme iltapalaa.<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt; mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family:Calibri; color:black;mso-fareast-language:FI">Tunnelma on jännittynyt ja kuuntelemme yöllä herkällä korvalla muiden purjeveneiden ilmoituksia ensin Gråskärsbodanilta ja sitten maalista. Ohitsemme menee IRC-luokan veneitä, joiden olisi kaiken järjen mukaan pitänyt olla jo maalissa. Ancelassa alkaa viritä toivo: näinköhän pääsisimme sittenkin sijoituksille? Puoli kolmelta laskemme spinnun ja jatkamme genualla hyvää vauhtia eteenpäin. Ohitamme saman luokan veneen, joka on aikaisemmin mennyt meistä ohi. <o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family: Calibri;color:black;mso-fareast-language:FI">”Olivat korkanneet jo voitonmaljat, mutta sitten tuli merten mosse ja ajoi ohi…”, joku veistelee.<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><b><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family: "Times New Roman";mso-bidi-font-family:Calibri;color:black;mso-fareast-language: FI">Loppukiri puree<o:p></o:p></span></b></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family: Calibri;color:black;mso-fareast-language:FI">Takana on lähes 33 tuntia toivoa, epätoivoa, upeita maisemia, vähän unta, uusia tuttavuuksia ja ehkä uusia taitojakin. Nyt Haukilahden vesitorni on jo näkyvissä ja maali lähellä. Miehistöllä on öisen purjehduksen jälkeen reilusti vaatetta yllään, mutta kun aurinko alkaa paistaa, kerroksia riisutaan päältä yksi toisensa jälkeen. <o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family: Calibri;color:black;mso-fareast-language:FI">Hikeä pukkaa pintaan varmaan muissakin veneissä, jotka ovat pysähtyneet Haukilahden edustalle. Purjeita nostetaan ja lasketaan, yritetään kaikki konstit, jotta päästäisiin eteenpäin. Lokit nauravat purjehtijoiden yrityksille.<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family: Calibri;color:black;mso-fareast-language:FI">Ancela lipuu hitaasti, mutta vääjäämättä kohti maalilinjaa ja menee loppusuoralla parinkymmenen veneen ohi.<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family:"Times New Roman";mso-bidi-font-family: Calibri;color:black;mso-fareast-language:FI">”Keula yli maalilinjan, otetaan spinnu sisään. Kello on 5.38”, sanoo kippari.<o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><i><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family: "Times New Roman";mso-bidi-font-family:Calibri;color:black;mso-fareast-language: FI">S/Y Ancela oli Espoo-Suursaari Racen lopputuloksissa luokkansa neljäs.</span></i></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:12.0pt;line-height:normal"><i><span style="font-size:12.0pt;mso-fareast-font-family: "Times New Roman";mso-bidi-font-family:Calibri;color:black;mso-fareast-language: FI"><o:p> </o:p></span></i></p>Reportterihttp://www.blogger.com/profile/05710355908637008412noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7842048736648629940.post-44874418012117906002011-09-01T11:31:00.000-07:002011-09-01T11:37:28.589-07:00Mika Pantzar: Kulutustutkija tarttuu omaan aikaan<p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%">(Artikkeli on julkaistu Tiede-lehdessä 8-2011)</p><p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><b>Uteliaalle taloustieteilijälle ei mikään ole vierasta, mutta kahta hän vihaa: kellokortteja ja ihmisiä, jotka varastavat toisten aikaa.</b></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span class="Apple-style-span" >Mutterikioski Helsingin Lauttasaaressa on mainio paikka seurata kaupungin rytmiä. Liikenne on vilkkainta näin aamulla, kun paikalliset polkevat pyörillään Lauttasaaren siltaa kohti Ruoholahtea. Vähän kauempana espoolaiset kiiruhtavat Audeillaan Länsiväylää keskustaan.</span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >Toisin kuin ohikulkijoilla tutkimusprofessori <b>Mika Pantzarilla</b> ei ole kiire. Hän myöntää, että sitä on vähän noloakin tunnustaa, kun kaikkien muiden kalenterit tuntuvat olevan tupaten täynnä. Pantzar on viisi vuotta tutkinut Suomen Akatemian rahoituksella kuluttajien ”arjen koreografiaa” – sitä, mihin me aikamme kulutamme.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >– Akatemian virka on mieletön mahdollisuus: raha tulee tilille, ei ole pomoja eikä alaisia, ei tarvitse tehdä väliraportteja tai leimata kellokortteja.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><b><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >Räväkkä näkyy mediassa</span></span></b></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >Kulutustutkija Mika Pantzar on median suosima kommentaattori, melkeinpä asiantuntija asiassa kuin asiassa. Miksi nainen on onneton? Miksi hiihdon suosio kasvaa? Miksi kuluttaja ei saa palvelua?<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >– Vaimoni sanoo, että uskottavuus kärsii, kun suostun kaikkiin haastatteluihin. Periaatteeni kuitenkin on, että jos tutkijan palkka maksetaan verovaroin, hänellä on velvollisuus ottaa kantaa asioihin. Ja on esillä olossa varmaan mukana vähän narsismiakin.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >Aalto-yliopiston johtamisen professori <b>Risto Tainio</b> – 20 vuotta sitten Pantzarin väitöskirjaa ohjannut tutkija – luonnehtii entistä oppilastaan ”poleemiseksi henkilöksi”, joka nauttii rajojen rikkomisesta, vallitsevien totuuksien ravistelusta ja esiintymisestä.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >Räväkkyyden lisäksi Pantzarin mediasuosiota kasvattaa se, että hänen tutkimusalueensa on poikkeuksellisen laaja. Nuorena hän kirjoitti globaaleista visioista, maailmankaupasta ja Rooman klubista, väitöskirjaansa hän löysi aiheen Yhdysvaltain taloushistoriasta, ja väiteltyään hän alkoi tutkia kulutusta: ensin ruoan sosiologiaa, sitten teknologian historiaa ja läpimurtoja ja 2000-luvulla tulevaisuuden kotia. <o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >– Olen aina hypännyt uuteen aiheeseen oman uteliaisuuteni mukaan. Uskon satunnaisiin kohtaamisiin. Jo pikkulapsena kuljin kirjastossa hyllyltä hyllylle ilman selvää tavoitetta. Tutkijana moni hankkeeni on käynnistynyt siitä, että olen törmännyt kirjakaupassa mielenkiintoiseen kirjaan.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><b><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >Provosoi jo koulussa</span></span></b></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >Mika Pantzar asuu nyt Lauttasaaressa, mutta nuoruutensa hän vietti muutamia kilometrejä lännempänä Espoon Tapiolassa. Silloinkin hänellä oli aikaa.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >– Suurin osa ajastamme kului siihen, että mietimme, mitä tekisimme. Talvet istuimme rappukäytävässä ja kesät pihassa. Sitten, kun saatiin porukka kasaan, rakensimme lumilinnoja tai pelasimme jalkapalloa.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >Koulussa Mika vihasi ruotsia ja rakasti historiaa. Äidinkielen aineissa hän kirjoitti ”huonoon Suomen Kuvalehti -tyyliin” moderneista aiheista, kuten fasismin massapsykologiasta. Kun aiheeksi annettiin ”yhteiskunnan ongelma”, Mika kirjoitti demokratiasta ja <b>Kenneth Arrow’n</b> mahdottomuusteoriasta. <o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >Opettajan mielestä demokratia ei ollut ongelma, joten hän lähetti aineen filosofille. Tämä kirjoitti, ettei hänen taloustieteilijäpoikansakaan ollut kuullut kenestäkään Arrow’sta.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >– Vastasin hänen olevan sen vuoden taloustieteen nobelisti, Pantzar hymyilee tyytyväisenä.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >Mika halusi provosoida opettajiaan ymmärtämällä aineiden aiheet tahallaan väärin ja kehittelemällä vaihtoehtoisia argumentteja. Samanlainen hän on kollegoiden mukaan vieläkin. Kuluttajatutkimuskeskuksessa samassa tiimissä työskennellyt erikoistutkija <b>Tanja Kotro</b> sanoo Pantzarin ”provosoivan toisinaan provosoinnin ilosta”. Hänen mukaansa Mika kuitenkin yleensä tietää, kuka kestää suoraa puhetta, kuka ei.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><b><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >Helsinki veti puoleensa</span></span></b></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >Oppositiohenki lyö Pantzarin puheista läpi vähän väliä. Hän osaa olla eri mieltä jopa itsensä kanssa. Kun Tapiolan historiaa tutkinut tohtori Pantzar pitää kaupunginosaa objektiivisesti ”hiton hienona alueena”, entisellä tapiolalaisella on runsaasti varauksia vanhaa kotilähiötään kohtaan.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >– Tapiolan henki kiusasi minua jo lapsena. Siinä oli pienen paikkakunnan ahdistusta. Koin olevani puutarhakaupungin kasvi.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >Heti kun Mika oppi käyttämään bussia yksin, hän matkusti monta kertaa viikossa Helsingin keskustaan, käveli kaduilla ja haisteli pakokaasuja. Sinne hän sitten muuttikin aloitettuaan kansantaloustieteen opinnot Helsingin kauppakorkeakoulussa.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >– Kansantaloustiede oli parasta, mitä kauppakorkea saattoi 70-luvulla tarjota. Muut aineet olivat opiskelijoiden epä-älyllistä sosiaalistamista bisneselämään ja kapitalistiseen maailmaan.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><b><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >Kesätyötön löysi uransa</span></span></b></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >Tutkijanuralle Pantzar päätyi sattumalta. Keväällä 1977 hän oli saanut lupauksen kesätyöpaikasta baarimikkona Tapiola Garden -hotellissa. Luvattua puhelinsoittoa hotellista ei kuitenkaan koskaan tullut, joten Mika päätti käyttää vapaat kuukaudet seminaarityön tekemiseen.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >– Olin aikaisemmin ajatellut olevani tyhmä, kun en ymmärtänyt kansantaloustieteen kaksiulotteisia malleja, joita oppikirjat olivat täynnä. Piirreltyäni kesän kolmiulotteisia malleja ymmärsin, mistä talouden mallintamisessa on kyse.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >Seminaarityöstä tuli niin hyvä, että Mika rekrytoitiin laitoksen assistentiksi. <o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><b><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >Tutkimus saven työstöä</span></span></b></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >Varmin paikka bongata Pantzar on kauppakorkeakoulun, nykyisen Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun, kahvila aamukahdeksalta. Siellä hän juo kahvia, lukee edellispäivänä kirjoittamaansa tekstiä ja ihmettelee, kuinka vielä illalla nerokas teksti on yöllä muuttunut kelvottomaksi.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >– Tutkimustyö on kuin saven työstöä: sitä muokkaa uudestaan ja uudestaan, välillä pistää takaisin möntiksi ja aloittaa uudestaan. Se on rankkaa työtä ja siinä tulee hiki – ainakin henkisesti. Siksi minulla on aina verkkarit päällä, vaikka muilla on liituraitaa.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >Pantzar ajattelee kirjoittamalla. Jos hänen pitää olla jotakin mieltä asiasta, josta hän ei ole kirjoittanut, hän kokee tulleensa yllätetyksi. Kirjoittaminen on kuitenkin työlästä.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >– Jos kaikki tutkijat työskentelevät samalla tavalla, tieteen tekeminen on ihan helvetin tehotonta. En kuitenkaan ymmärrä mitään muuta tieteen tuotantologiikkaa kuin tämän.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><b><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >Kuluttajat samassa rytmissä</span></span></b></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >Viimeisimmän tutkimushankkeen pääteos, englantilaisten sosiologien kanssa kirjoitettu englanninkielinen kirja eurooppalaisten arjen koreografiasta, on nyt painossa.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >Pääosin teoreettista teosta varten Pantzar sai suomalaisilta yrityksiltä valtavasti aineistoa näiden asiakkaiden ajankäytöstä. Tutkijan mukaan avuliaisuus osoittaa, etteivät yritykset välttämättä ymmärrä, kuinka tärkeä kilpailuetu kuluttajien ajankäyttötieto on.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >– Suomessa luottamuksen ilmapiiri on niin vahva, että yritykset uskaltavat jakaa tietoa ja sallivat sen julkaisemisen. Ulkomaiset kollegani eivät voisi kuvitellakaan saavansa tällaista materiaalia.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >Tutkimuksen mukaan ihmiset käyttäytyvät kussakin maassa ja elämänvaiheessa ennustettavasti ja samalla tavoin. Elämä aamun herätyksestä nukkumaan käymiseen kulkee samassa rytmissä.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >Parhaiten oman toimintansa kuluttajien rytmiin ovat onnistuneet sopeuttamaan mediayhtiöt. Television prime time ei vedä katsojia erityisen hyvillä ohjelmilla vaan siksi, että keski-ilta on ihmisille hyvä hetki katsoa televisiota.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >Kaikkien yritysten ja toimialojen pitäisi Pantzarin mielestä löytää omat prime timensa ja sopeutua niihin. Valmiutta ja herkkyyttä tähän ei kuitenkaan juuri ole.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><b><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >Itsepalvelu omaa syytä</span></span></b></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >Kuluttajaa sanotaan kuninkaaksi, ja tavallaan asema pitää paikkansa, Pantzar sanoo. Tosielämässä putkiremontteja joudutaan kuitenkin odottamaan kuukausitolkulla ja auton korjaus voi viedä viikkoja. Puhumattakaan siitä, että yritykset pistävät kuluttajat hoitamaan logistiikan ja varastoinnin.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >Tässä kuluttajat voivat tosin mennä myös itseensä. Itsepalvelukulttuuri ja alhainen laatu ovat seurausta siitä, että kuluttajien päätöksiä dominoi hinta. Lastulevystä tehty huonekalu menee kaupaksi, vaikka se pitää itse kuljettaa ja koota.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >– Ruokaostoksilla kuluttajat sanovat ostavansa kotimaista ja terveellistä, maksoi mitä maksoi. Se ei ole totta. He hankkivat halpaa – hyvä, jos se on kotimaista tai terveellistä.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >Toisaalta kuninkaan asenne on ulottautumassa uusille alueille. Kuluttajakansalainen edellyttää pian työltä samaa kuin kuluttamiselta. <o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >– Talousjärjestelmä on luonut tietynlaisen kuluttajan, ja on realistista odottaa, että hän käyttäytyy samalla tavalla myös työelämässä. Hän vaatii vapauksia!<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >Pantzar myöntää itsekin kokevansa stressiä siitä, että hänen akatemiatutkijan pestinsä päättyy kesän lopussa. Tutkimusprofessorin virkatyössä Kuluttajatutkimuskeskuksessa odottaa työajanseuranta.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >– Ymmärrän, että rahoittajille pitää raportoida käytetty työaika, mutta kaikki muu ajankäytön seuranta on kaikkea muuta kuin tuottavaa, Pantzar tuhahtaa.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><b><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >Harrastus siirtyy kohteeksi</span></span></b></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >Ystävät ja kollegat kuvailevat Mika Pantzaria helposti innostuvaksi, kriittiseksi ja kärsimättömäksi. <o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >– Mika häipyy paikalta, jos keskustelu alkaa junnata. Hän ei kestä yhtään turhaa kokousta, Tanja Kotro sanoo.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >Kokouksista säästyneen ajan tutkimusprofessori käyttää mieluiten liikkumiseen: golfiin, jalkapalloon, uimiseen tai sählyyn. Urheiluun käytettyjä viikkotunteja hän ei kehtaa edes paljastaa, niitä on niin paljon.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >Urheilijana Pantzar on erittäin kilpailuhenkinen ja voitontahtoinen, kertoo vanha opiskelu- ja golfkaveri, Finlaysonin toimitusjohtaja <b>Jouko Salakka</b>.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >– Mikan golfporukoissa kilpaillaan kaikista mahdollisista asioista ja käynnissä voi olla monta kilpailua samaan aikaan. Eikä häviäminen ole helppoa. Se kuitataan kuitenkin nopeasti sillä, että pistetään uusi kilpailu pystyyn.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >Intohimoisen suhteensa urheiluun Mika Pantzar aikoo valjastaa myös tutkimuksen palvelukseen. Uransa loppuajan hän aikoo nimittäin omistaa ”liikunnan, terveyden ja onnellisuuden taloudelle”.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >– Ensimmäistä kertaa urallani olen suunnitellut, mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä, Pantzar nauraa. <o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><b><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >Mika Pantzar</span></span></b></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >Ikä: 55<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >Arvo: kauppatieteen tohtori, tutkimusprofessori<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >Tutkimuslaitos: Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu, markkinoinnin laitos ja<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >Kuluttajatutkimuskeskus<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >Tutkimusaiheet: kulutus, teknologiatutkimus <o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >Harrastukset: liikunta, etenkin golf, sähly ja uiminen<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><b><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >Etappeja</span></span></b></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >1956<span> </span>syntyy Helsingissä.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >1965<span> </span>muuttaa perheensä kanssa Tapiolaan.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >1975<span> </span>kirjoittaa ylioppilaaksi Pohjois-Tapiolan yhteiskoulusta.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >1975<span> </span>aloittaa kansantaloustieteen opinnot Helsingin kauppakorkeakoulussa.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-top:0cm;margin-right:0cm;margin-bottom:0cm; margin-left:65.2pt;margin-bottom:.0001pt;text-indent:-65.2pt;line-height:150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >1979<span> </span>valmistuu kauppatieteen maisteriksi ja aloittaa kansantaloustieteen assistenttina.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >1981<span> </span>siirtyy töihin Taloudelliseen suunnittelukeskukseen.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-top:0cm;margin-right:0cm;margin-bottom:0cm; margin-left:65.2pt;margin-bottom:.0001pt;text-indent:-65.2pt;line-height:150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >1983<span> </span>aloittaa suhdanne-ennustajana Työväen taloudellisessa tutkimuslaitoksessa.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-top:0cm;margin-right:0cm;margin-bottom:0cm; margin-left:65.2pt;margin-bottom:.0001pt;text-indent:-65.2pt;line-height:150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >1991<span> </span>väittelee tohtoriksi ja aloittaa tutkimuspäällikkönä Kuluttajatutkimuskeskuksessa.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >1996 <span> </span>julkaisee kirjan Kuinka teknologia kesytetään, joka palkitaan <o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;text-indent: 65.2pt;line-height:150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >2000<span> </span>julkaisee kirjan Tulevaisuuden koti. Arjen tarpeita keksimässä. <o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span class="Apple-style-span" ><span style="line-height: 150%; ">2007<span> </span>aloittaa viisivuotisen kauden Suomen Akatemian akatemiatutkijana </span>Helsingin kauppakorkeakoulussa.</span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="line-height: 150%; "><o:p><span class="Apple-style-span" > </span></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><b><span style="line-height: 150%; "><o:p><span class="Apple-style-span" > </span></o:p></span></b></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><b><span style="line-height: 150%; "><span class="Apple-style-span" >Kulutustutkijan tunnustukset<o:p></o:p></span></span></b></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span class="Apple-style-span" ><b><span style="line-height: 150%; ">Auto: </span></b><span style="line-height: 150%; ">Volkswagen Golf. Se on tutkimusten mukaan auto ihmiselle, joka ei halua millään tavalla erottautua.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span class="Apple-style-span" ><b><span style="line-height: 150%; ">Vaatteet: </span></b><span style="line-height: 150%; ">Pukeudun aina merkkivaatteisiin, vaikka käytän niihin rahaa todella vähän, sillä ostan mallikappaleita naapuritalossamme sijaitsevasta tehtaanmyymälästä.<b><o:p></o:p></b></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span class="Apple-style-span" ><b><span style="line-height: 150%; ">Urheiluvälineet: </span></b><span style="line-height: 150%; ">Kuvittelen, että raha on laadun tae. Vaikka en raatsi ostaa kunnon kävelykenkiä, minulla on monet hyvät golfkengät. Harrastusmaailmassa kriteerit ovat toisenlaiset.<b><o:p></o:p></b></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span class="Apple-style-span" ><b><span style="line-height: 150%; ">Puhelin: </span></b><span style="line-height: 150%; ">Haluan puhelimen, jolla voi vain puhua. Minusta ei ole mitään järkeä tarkistaa sähköposteja jokaisella hissimatkalla.<o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span class="Apple-style-span" ><b><span style="line-height: 150%; ">Ruoka:</span></b><span style="line-height: 150%; "> Ostan <i>aina</i> kotimaisia vihanneksia. Ja tämä on ihan totta! Mutta toisissa asioissa voin olla hyvinkin pihi.<o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal" style="margin-bottom:0cm;margin-bottom:.0001pt;line-height: 150%"><span style="font-size:12.0pt;line-height:150%;font-family:"Times New Roman","serif"">
<br /></span></p>Reportterihttp://www.blogger.com/profile/05710355908637008412noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7842048736648629940.post-53792272518382492652009-12-17T00:23:00.000-08:002009-12-17T00:25:26.863-08:00Ammattitaito on jättänyt rakennuksen?Istuin päivänä muutamana samassa ravintolapöydässä Hesarin päällikkötoimittajan kanssa. Hän kertoi käyneensä lyhyen ajan sisällä 30 lehtensä konkaritoimittajan läksiäisissä. Osan nimiä näkyy vielä Hesarin juttujen päällä, mutta vuodenvaihteessa journalismin tervaskannot siirtyvät oloneuvoksiksi.<br /><br />Helsingin Sanomissa oli laskettu, kuinka monta vuotta kokemusta talosta lähtee. Heitin itse arvioksi 800 vuotta, mutta se meni alakanttiin. Oikea vastaus oli täysi tonni. Ja tehtyjä juttuja ahkerimmilta löytyi Hesarin sähköisestä arkistosta yli 10.000. Ja sinne on siis arkistoitu vain 1990-luvun alun jälkeen tehdyt jutut.<br /><br />Mitä kokemuksen ja hiljaisen tiedon menetys merkitsee? Sitä, mistä on kautta mediakentän nähty merkkejä jo joitakin vuosia. Toimituksiin tulee nuoria ”monimediaosaajia”, jotka tekevät uutissähkeitä verkkoon, kuvaavat videopätkiä ja kirjoittavat blogeja. Ja siirtyvät urheilusta politiikkaan, taloudesta kotimaahan, liitetoimituksesta kulttuuriin parin-kolmen vuoden sykleissä. Kukaan ei keskity enää substanssiin samalla tavalla kuin <strong>Jyri Raivio</strong> ilmailuun.<br /><br />Kun taustaa ei ole, eteen tulevaa tietoa on vaikea suhteuttaa aiemmin tapahtuneeseen tai kehityskulkuun muualla alalla tai maailmassa. Lopputuloksena on sirpaleista informaatiota, joka ei rakenna, vaan purkaa lukijoiden maailmankuvaa.<br /><br />Toinen seuraus liittyy tiedon tarjoajiin. Kun toimittaja ei ole asiantuntija, vaan parhaassa tapauksessa vasta kehittymässä sellaiseksi ja todennäköisessä tapauksessa yleismies jantunen, yrityksillä ja niiden palkkaamilla viestintätoimistoilla on entistä suurempi valta ohjata juttujen sisältöjä. Tarjoamalla noviisitoimittajille houkuttelevia näkökulmia ja uskottavaa tietoa ne varmistavat niiden mukana oman positiivisen viestinsä läpimenon.<br /><br />Sitä ei kannata moralisoida. Tiedottajien ja konsulttien tehtävä on välittää positiivista, mutta tietenkin myös totuudenmukaista tietoa yrityksistä ja yhteisöistä. Mutta toisin kuin toimittajien, niiden missiona ei ole kertoa ”koko totuutta”.<br /><br />Tästä huolimatta ”dinosaurusten kuolemaa” harmittelevat myös monet yritystiedottajat ja –johtajat. Asiansa ja alansa osaavat toimittajat kun ovat olleet oivia keskustelukumppaneita ja ajatuksen sparraajia – jopa silloinkin kun suhde on säröillyt.Reportterihttp://www.blogger.com/profile/05710355908637008412noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7842048736648629940.post-90814081305015322992009-11-19T12:28:00.000-08:002009-11-19T12:34:54.535-08:00Extra: Yrityslehti ei ole kuollut!<p class="MsoNormal">Suomi on taas saanut uusia mestareita. Tällä kertaa on palkittu lehtiä: asiakas- ja henkilöstösellaisia. Palkinnot jakoi torstaina viestinnän ammattilaisten järjestö Procom, ja paikkana oli Ravintola Sipuli Katajanokalla.</p> <p class="MsoNormal">Asiakaslehtipuolella ykköspalkinnon vei Sato Oyj <i>Kotona</i>-lehdellään ja henkilöstölehtipuolella parhaaksi valittiin Sanoma Magazinesin <i>Meidän Media</i>. Mainioita ja esimerkillisiä lehtiä molemmat.</p> <p class="MsoNormal">Itselläni oli kunnia kuulua lehtikisan tuomaristoon – ja velvoite lukea ja arvioida kymmeniä julkaisuja. Parhaiden kanssa ei tietysti ollut mitään ongelmaa: niitä olisi lukenut vaikka iltalukemiseksi. Mutta on pakko myöntää, että osaa katsaukseen osallistuneista lehdistä en olisi lukenut, jos ei olisi ollut pakko.</p> <p class="MsoNormal">Hyvä silti, että luin. Tuomarina 49 lehden katsauksessa saa nimittäin melko kattavan kuvan siitä, millainen yrityslehtien taso Suomessa kunakin vuonna on. Itselläni nyt oli neljäs vuosi tuomaristossa, ja yhdyn täysin porukkamme puheenjohtajan <b>Kirsi Poikolaisen </b>arvioon, että taso on vuosi vuodelta noussut. Myötähäpeää lehdentekijöiden vuoksi joutuu tuntemaan aina harvemmin.</p> <p class="MsoNormal">Kaikkien lehtien arvosanat sijoittuivat kauniiseen Gaussin käyrään – vaikka siihen emme tuomarityöskentelyssä edes pyrkineet. Sitä parempi. Ikävämpää oli huomata, että asiakas- ja henkilöstölehtien välillä oli selvä ero: asiakaslehdissä isompi osa sai hyvän tai kiitettävän, henkilöstölehdissä välttävän tai tyydyttävän. Henkilöstöä ei vieläkään taideta arvostaa ihan tosissaan.</p> <p class="MsoNormal">Pari vuotta sitten puhuin vastaavassa Procomin tilaisuudessa yrityslehdistä ja journalismista. Visioin silloin, että yrityslehdet voisivat tulevaisuudessa olla lehdistön edelläkävijöitä. Ajatukseni oli, että alun perin subjektiivisesta lähtökohdasta (aatteesta) objektiiviseksi raportoijaksi muuttunut lehdistö voisi palata taas juurilleen. Ei aatteeseen, mutta subjektiiviseksi erityisen edun ajajaksi. Sellaisiahan ovat jo nyt useimmat erityisintressiin keskittyvät aikakauslehdet. Niiden rinnalla yrityslehdet olisivat luontevassa paikassa.</p> <p class="MsoNormal">Lehtipäivässä samasta asiasta puhui mediakonkari <b>Harri Saukkomaa</b>. Hän arvioi, että kun muu journalismi ohenee, tilaa jää enemmän yrityslehdille. ”Vapailla markkinoilla” tiedolle ei enää löydy maksajia entiseen tapaan, mutta yrityslehdissä tilanne on toinen. Siellä voidaan tehdä kokeiluja, joihin vapaassa mediassa ei ole varaa.</p> <p class="MsoNormal">Aika näyttää. Vielä siitä ei – ainakaan Suomessa – ole todisteita. Parhaat yrityslehdet ovat hyviä, jopa upeita, mutta niiden yleinen taso ei vielä nouse perinteisten aikakauslehtien tasolle. Hyvää lupaa kuitenkin Sanoma Magazinesin henkilöstölehti Meidän Media, joka numerosta toiseen lainaa riemastuttavalla tavalla lehtitalon muiden lehtien brändejä ja pukeutuu niiden vaatteisiin.</p> <p class="MsoNormal">Ottakaa riskejä, olkaa hulluja – ja laittakaa sydämenne peliin! Myös lehtien tekemisessä.</p><p class="MsoNormal"><br /></p>Reportterihttp://www.blogger.com/profile/05710355908637008412noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7842048736648629940.post-15860574412038493992009-09-24T12:49:00.000-07:002009-09-24T12:52:00.311-07:00Sitä saa mitä tilaa<p class="MsoNormal">Viime aikoina on tullut vastaan lukuisia tapauksia, joissa yritys tai yhteisö on joutunut suuren yleisön tai ainakin median silmätikuksi paitsi huonon toiminnan, myös huonon viestinnän vuoksi. Mainekriisien hoitamisessa firmat eivät ole kunnostautuneet alkuunkaan – ehkä lihapullakriisinsä selättänyttä Stockmannia lukuun ottamatta. </p> <p class="MsoNormal">Yleisin kriisiviestinnässä käytetty metodi on ollut ns. strutsi-malli: ”pistä pää hiekkaan ja ole hiljaa”. Vaikeneminen ei kuitenkaan enää toimi.</p> <p class="MsoNormal">Kansalaiset – tai kuluttajat – ovat nimittäin muuttuneet ikävän kriittisiksi. Heihin ei uppoa enää mikä tahansa, vaan he haluavat tietää, nähdä, kommentoida, osallistua ja vaikuttaa. Osallistumisen muodotkin ovat kaikkien käsillä: keskustelupalstat, blogit, facebook-statukset ja Twitter-tweetit. Ja jos ei kriittinen papatus verkossa saa muutosta aikaan, niin perustetaan boikottiadressi adressit.comiin tai otetaan kyytiin perinteisempi media.</p> <p class="MsoNormal">Hiljaa ovat ainoastaan myrskyn silmässä olevat yritykset. Miksi?</p> <p class="MsoNormal">Yksi selitys löytyy tilastoista:</p> <p class="MsoNormal">• Yksityissektorilla toimivia viestinnän ammattilaisia oli vuoden 2007 yhteisöviestintätutkimuksessa yhteensä reilut 2_000 henkilöä: tiedottajia, tiedotuspäälliköitä tai viestintäjohtajia.</p> <p class="MsoNormal">• Samana vuonna Suomessa oli yli 300_000 yritystä. Suurin osa niistä oli pieniä yrityksiä, mutta keskisuuria firmojakin on tuhansia ja suuryrityksiä useita satoja.</p> <p class="MsoNormal">• Lähes puolessa pääkaupunkiseudulla toimivista yli tuhannen hengen yrityksistä ei ole viestintäjohtajaa tai -päällikköä. Kolmasosassa näistä firmoista ei ole edes markkinointijohtajaa tai -päällikköä!</p> <p class="MsoNormal">Ei ihme, jos yritykset eivät osaa rakentaa ja suojella mainettaan, jos yrityksessä ei ole ketään, jolle se kuuluisi. Saati että firmassa olisi henkilöä, jolla olisi koulutuksen tai kokemuksen kautta tulleita kykyjä tehdä sitä.</p> <p class="MsoNormal">Uskoa silti riittää. Helsingin Kauppakorkeakoulussa tänä vuonna hyväksytyssä gradussa 70 prosenttia suomalaisista pörssiyhtiöistä piti kriisiviestintävalmiuttaan hyvänä. Silti vain kolmasosassa firmoista oli todella harjoiteltu kriisitilanteita. Osa yrityksistä piti kriisiviestintänsä tasoa hyvänä, vaikka niissä ei ollut edes minkäänlaista suunnitelmaa sen varalta!</p> <p class="MsoNormal">”Tulokset viestivät siitä, että yhtiöissä löytyy ’parempaakin tekemistä’ kuin kriisiviestinnällisten asioiden pohtimista. Ne kuvastavat myös ’ei meille koskaan mitään tapahdu’ -asennetta, minkä vuoksi kyseisiin asioihin panostaminen voidaan kokea jopa turhana”, kirjoittaa gradun tehnyt Sanna Pelttari johtopäätöksissään.</p> <p class="MsoNormal">Ihan turhana. Kysykää vaikka VV-Autosta.</p><p class="MsoNormal"><br /></p>Reportterihttp://www.blogger.com/profile/05710355908637008412noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7842048736648629940.post-51515626412842722102009-09-10T13:07:00.000-07:002009-09-10T13:11:35.496-07:00Koljatin mediakritiikkiä<p class="MsoNormal">Jari Tervon uusimman kirjan Koljatin aiheuttama ”kohu” on ollut viime päivinä hyvää aineistoa iltapäivälehdille, jotka kohun masinoivatkin kyselemällä kirjan fiktiivisinä ja nimeltä mainituilta henkilöhahmoilta, miltä tuntuu olla pilkan kohteena. Mahtoi toimittajille olla turhauttavaa, kun ”Pekka Lahnanen” itse otti kirjan ainakin ulkoisesti tyynesti vastaan, jopa vitsailikin siitä. Onneksi sentään Pekkarisen Maukka saatiin lohkaisemaan, että ”örisijätkin pystyvät parempaan”.</p> <p class="MsoNormal">Mutta miksi toimittajat menivät kysymään poliitikoilta kommentteja Koljattiin? Vaikka heitä kirjassa mainittiin nimeltä, kritiikki heitä kohtaan oli aika pehmeää, jos sitä kritiikiksi voi edes kutsua.</p> <p class="MsoNormal">Kovinta kyytiä kirjassa sai media ja sen edustajat.</p> <p class="MsoNormal">On turha kysyä Jari Tervolta – entiseltä Iltasanomien toimittajalta – allekirjoittaako hän kirjan henkilöhahmojen tunteet mediaa kohtaan. Vastaukseksi tulee kirjailijoiden ulkoa opettelema litania siitä, kuinka ”kirja on fiktiota ja mielipiteet fiktiivisten henkilöiden”. En kuitenkaan ihmettelisi, jos kirjailijan ja tv-kasvon roolissa itsekin median kohteeksi joutunut – anteeksi, <i style="mso-bidi-font-style:normal">päässyt</i> – Tervo olisi itse samaa mieltä toimittajista kuin pääministeri Lahnanen.</p> <p class="MsoNormal">Muutamia poimintoja:</p> <p class="MsoNormal">”Minun kannaltani Seiska eroaa Suomen Kuvalehdestä siinä, että Seiska kolistelee likasankoa viikkoa aikaisemmin. En tiedä millä tavalla siviilit erottelevat lehtiä toisistaan. Kai hinnan perusteella.”</p> <p class="MsoNormal">”Mitä on viimeksi suomalainen päätoimittaja pyytänyt kohteeltaan anteeksi? - - Onko koskaan suomalainen toimittaja aloittanut kolumniaan: ’Olin väärässä’.”</p> <p class="MsoNormal"><span style="mso-spacerun:yes"> </span>”Journalismi on oikeudenkäyntiä, jossa media on sekä syyttäjä että tuomari. Puolustuksen puheenvuoro on muodollinen, ja sen olisi syytä olla luonteeltaan tunnustuksellinen.”</p> <p class="MsoNormal">Tervo kirjoittaa ”median olevan jumala, jolta pyydetään syntejä ja hairahduksia anteeksi”. Ja on oikeassa. Kaikki kriisiviestintäkouluttajat korostavat sitä, että jos yritys tai henkilö on tehnyt virheen, se tulee nöyrästi tunnustaa ja pyytää anteeksi. Ajatuksena tietysti on, että anteeksi pyydetään vääryyttä kärsineiltä asiakkailta ja muilta sidosryhmiltä, mutta oikeastihan anteeksipyyntö esitetään toimittajille. He sen välittävät eteenpäin – sellaisenaan tai kriittisin kommentein. Riippuu uutistilanteesta: onko jokin kiinnostavampi aihe tulossa ”audimiehen” tilalle vai pitäisikö jatkaa rummutusta.</p> <p class="MsoNormal">”Armosta siinä on kysymys. Anomatta sitä ei saa”, Tervo kirjoittaa.</p> <p class="MsoNormal">Koljatti on muuten romaanin lisäksi oiva mediasuhdeopas, josta saa käytännön vinkkejä haastateltavana toimimiseen. Sen keskeisiä oppeja ovat:</p> <p class="MsoNormal" style="margin-left:36.0pt;text-indent:-18.0pt;mso-list:l0 level1 lfo1"><span style="mso-bidi-font-family:Calibri"><span style="mso-list:Ignore">1)<span style="font:7.0pt "Times New Roman""> </span></span></span>Älä katso haastattelussa kameraan!</p> <p class="MsoNormal" style="margin-left:36.0pt;text-indent:-18.0pt;mso-list:l0 level1 lfo1"><span style="mso-bidi-font-family:Calibri"><span style="mso-list:Ignore">2)<span style="font:7.0pt "Times New Roman""> </span></span></span>Kiitä toimittajaa ”hyvästä kysymyksestä” ja ota aikaa vastaukselle.</p> <p class="MsoNormal" style="margin-left:36.0pt;text-indent:-18.0pt;mso-list:l0 level1 lfo1"><span style="mso-bidi-font-family:Calibri"><span style="mso-list:Ignore">3)<span style="font:7.0pt "Times New Roman""> </span></span></span>Kirjaa itsellesi ydinviestit ja pysy niissä.</p> <p class="MsoNormal">Ja olihan Koljatissa toimittajien lisäksi piikki myös viestintäihmisille. Pääministeri Lahnasta tiukassa paikassa lohduttavasta tiedotuspäälliköstä Tervo kirjoittaa: ”Hänellä oli sydän. Hänellä ei olisi tulevaisuutta tiedotusalalla.”</p> <p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>Reportterihttp://www.blogger.com/profile/05710355908637008412noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7842048736648629940.post-57120195772443396322009-09-03T12:27:00.000-07:002009-09-03T12:31:43.220-07:00Aleksanteri Suuri?<p class="MsoNormal">Olin tänään <span style="mso-spacerun:yes"> </span><a href="http://www.mainontapaiva.com/">Mainontapäivässä</a>, jonka ensimmäisenä puhujana oli <a href="http://www.alexstubb.com/fi/blog/">Alexander Stubb</a>. Ulkoministeri aloitti päivän rennosti, ei puhunut kovin kummoisia – mutta miten hän sen teki! Ilman papereita, hyvällä hapella ja meille toimittajillekin sopivia sitaatteja viljellen. Hän kosiskeli tyylikkäästi yleisöä, heitti herjoja Karjalais-brändistä ja Berlusconista ja lanseerasi ”parin viinilasin ääressä” keksineensä uuden Suomen sloganin: Finland – even cooler than you think. (Eräs ystäväni muuten ehdotti <span style="mso-spacerun:yes"> </span>”even” sanan pudottamista, jotta slogan olisi vielä iskevämpi.) </p> <p class="MsoNormal">Tutustuin Alex Stubbiin vuosikymmenen alussa, kun päätoimitin miesten lifestyle-lehti MG:tä. Kesällä 2001 halusin haastatella ”Tulevaisuuden tekijät” -juttusarjaan tuolloin Romano Prodin avustajana työskennellyttä Stubbia. Aikataulu oli tiukka: deadline oli jo mennyt, kun Stubb tuli pikavisiitille Suomeen. Silti haastattelulle löytyi aikaa – taksin takapenkillä Seutulasta ravintola Careliaan, jossa jatkoimme juttua nauhurin pyöriessä.</p> <p class="MsoNormal">Muistan, että MG:n AD Saku Heinänen ja free-valokuvaaja Eva Persson olivat tuskailleet, miten jostakin Brysselin virkamiehestä, ja vielä professorista, voitaisiin saada trendikästä kuvaa juttua varten. Stubb oloi viestittänyt, että pukeutuisi rennosti, mutta Evan suu loksahti auki, kun Alex tuli vastaan lentoaseman käytävällä mustassa t-paidassaan ja Bossin pusakassaan… </p> <p class="MsoNormal">Myös uusissa rooleissaan meppinä ja ulkoministerinä Stubb on tullut tunnetuksi hyvänä median hallitsijana. Ulkoministeriössä työskentelevä ystäväni kertoi tapauksesta, jossa ranskalainen tv-ryhmä oli tullut haastattelemaan tuoretta ulkoministeriä. Juuri ennen haastattelua Stubb kysyi briiffaukseksi: 1) millä kielellä haastattelu halutaan tehdä ja 2) halutaanko juttuun ”soundbitejä” vai pitempiä vastauksia.<span style="mso-spacerun:yes"> </span>Haastattelu oli ohi 10 minuutissa ja meni kerralla purkkiin.</p> <p class="MsoNormal">Stubbin tavaramerkiksi on muodostunut ”kolme pointtia”, joista hän rakentaa vastauksensa median haastatteluissa. Noista kolmesta asiasta ulkoministerille on alettu jopa irvailla – vähän samaan tapaan kuin Jutta Urpilaiselle vaalivalvojaisten jälkeen ”ensiksi haluaisin kiittää…” fraasista.</p> <p class="MsoNormal">Toimittajana kuitenkin liputan pointtien puolesta. Vastauksen jäsentäminen kolmeen (tai miksei useampaankin) kohtaan helpottaa journalistin työtä. Ja mediasuhdevalmentajana tiedän, että viestin kiteyttäminen lisää sen läpimenoa. </p> <p class="MsoNormal">Ei kukaan tietysti virheetön ole, ei edes mediataitojen mestari. Myös Stubb tekee pieniä ja isompiakin virheitä. Esimerkki harmittomasta mokasta on, kun hän Mainontapäivässä kiitti Fazerin markkinointijohtajaa siitä, että hän oli lähettänyt ulkoministerin karkkilakon aikana xylitol-Jenkkiä. Jenkki kun on Leafin tuote.</p> <p class="MsoNormal">Vähän isommin Alexander Stubb töppäsi elokuussa, kun hän ”vitsaili” <a href="http://svenska.yle.fi/nyheter/sok.php?id=164745&lookfor=&sokvariant=arkivet&advanced=yes&antal=10">Svenska YLE:n</a> toimittajalle – haastattelun ulkopuolella – että <a href="http://www.kua.fi/fi/etusivu/?id=2">Kirkon Ulkomaanapu</a> haluaa pitää Gazassa tuhotun klinikkansa asiaa esillä nostaakseen esille omaa brändiään. </p> <p class="MsoNormal">Ensimmäinen virhe oli tietysti kuvitella, että työtään tekevän toimittajan kanssa voi keskustella off-the-record, kun kamerat tai sanelulaite eivät ole päällä. Niinhän se ei ole, sillä toimittaja on aina töissä.</p> <p class="MsoNormal">Toinen virhe oli selittää lipsahdusta myöhemmin sanomalla, ettei hän tiennyt kameroiden olevan päällä.<span style="mso-spacerun:yes"> </span>Ulkoministerin tulee harkita puheitaan niin, että ne kestävät julkisuuden olivat kamerat päällä tai eivät.<span style="mso-spacerun:yes"> </span>Eikä lipsahdusten leviämiseen tarvita enää toimittajiakaan; riittää että kuuloetäisyydellä on yksi kansalaisjournalisti, joka äänittää kommentin kännykkäänsä ja pistää nettiin.</p> <p class="MsoNormal">Tilanteesta olisi voinut tulla aika ruma ilman nopeaa tilannetajua. Stubb kuitenkin nöyrtyi, pyysi anteeksi ensin henkilökohtaisesti Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja Antti Pentikäiseltä (ja lupasi tarjota alkoholittoman oluen, koska Pentikäinen on lestadiolainen) ja sitten pyysi anteeksi myös julkisesti. Juttu oli siinä.</p> <p class="MsoNormal">Mokia sattuu, mutta ratkaisevaa on, miten niihin reagoidaan. Tässä(kin) suhteessa Alex Stubb on osoittanut olevansa ajan tasalla, joten toistaiseksi hänelle on paikka varattuna mediasuhteiden Hall of Fameen.</p><p class="MsoNormal"><br /></p>Reportterihttp://www.blogger.com/profile/05710355908637008412noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7842048736648629940.post-16476172640124967102009-09-01T04:49:00.000-07:002009-09-01T04:52:07.464-07:00Audi-mies pääsi maineen Hall of ShameenAudin myyntijohtaja Esko Kiesi nosti itsensä Anna-lehden haastattelussa samaan sarjaan kuin Tallink Siljan Keijo Mehtonen ja muut edustamansa yrityksen mainetta nakertaneet pomot. Näiden maineen Hall of Shameen päässeiden yritysjohtajien tempauksia käytetään tulevissa mediasuhdevalmennuksissa ja jopa mainetta käsittelevissä akateemisissa tutkimuksissa.<br /><br />Kaikki tietävät tarinan perusjuonen: suomalaiselle markkinointiväelle suunnatussa Anna-lehden numerossa Kiesiä haastateltiin ”Mies puhuu naisesta” –juttusarjassa, ja haastattelussa hän laukoi berlusconimaisia näkemyksiä miesten ja naisten välisestä suhteesta ja naisten roolista. Ei niistä sen enempää.<br /><br />Mitä seurasi? Tällä kertaa lumipallo lähti liikkeelle isosti. Toimittaja Jarmo Aaltonen kirjoitti Hesarin talouteen jutun, jonka pääosa oli sitaattia Kiesin haastattelusta.<br /><br />Sitten alkoi kommentointi. Eräs viestinnän monitoiminainen ehdotti Facebook-profiilissaan Audi-boikottia jo aamulla ja keräsi peräänsä parissa tunnissa kolmisenkymmentä kommenttia.<br /><br />”Pitäisikö mennä heittelemään jotain tomaatteja kaikkien Audien päälle. Spreijaamaan kaikki Audit? Ainakin vois käydä jälleenmyyjiä kiusaamassa – Kuka lähtee mukaan?”<br /><br />Aamukymmeneltä addressit.com –sivustolla ”Esko Kiesi ulos Keskosta – Audi menetti maineensa” –addressin oli kirjoittanut satakunta ihmistä.<br /><br />Ja lumipallo kasvoi edetessään: Suomen suosituimmat verkkolehdet Ilta-Sanomat ja Iltalehti levittivät Audi-miehen toilailuja kansalle – ja kansa kirosi. Niin nuorten äitien kaksplus-verkkokeskustelussa kuin audinomistajien chattipalstalla. Ja tietysti blogeissa: ”Auts, Audi!”<br /><br />Muutkin kuin minä etsivät Audin verkkosivuilta tietoa siitä, mikä mies tämä Esko Kiesi oikein on. Odotin myös lukevani jonkunlaisen kommentin syntyneeseen mainekriisiin. Ei mitään. Ei edes yhteystietoja. Niin no, Audihan kuuluukin Suomen VW-Autoon ja se kauppakonserni Keskoon.<br /><br />Se kävi ilmi, kun puolenpäivän jälkeen VV-Auton toimitusjohtaja Pekka Lahti pahoitteli alaisensa puheita Hesarin verkkosivuilla. ”Kyseessä on erittäin vakava asia. Tasa-arvo ja syrjimättömyys ovat VV-Auton keskeisiä periaatteita eivätkä edusta Audin tai VV-Auton johtamismallia.”<br /><br />Mutta minkäs teet, kun mies esiintyy haastattelussa edustamansa brändin logo kaulaketjussa, nojaa kuvassa Audiin ja esiintyy reilusti firman myyntijohtajana?<br /><br />Tähän tarina ei tietenkään pääty. Asiaa pyydetään anteeksi, mutta Audin kauppa notkahtaa. Siitä huolimatta, että tuote on hyvä ja palvelu pelaa. Auttaisivatko maine- ja mediasuhdekonsultit? Eivät enää. Heidän aikansa olisi pitänyt olla hyvissä ajoin ennen kuin kiesi alkoi natista.Reportterihttp://www.blogger.com/profile/05710355908637008412noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7842048736648629940.post-32660350550727139552009-08-26T11:22:00.000-07:002009-08-26T11:23:08.068-07:00Murdoch on oikeassaTästäkö se alkaa? Mediamoguli Rupert Mudoch ilmoitti elokuun alussa, että News Corporationin lehdet muuttavat uutissaittinsa netissä maksullisiksi ensi kesään mennessä. Murdoch esitti myös, että kaikki muutkin isot mediatalot alkaisivat veloittaa verkkopalvelujensa käytöstä.<br /><br />”Digitaalinen vallankumous on avannut monia uusia ja halpoja jakelukanavia, mutta se ei ole tehnyt sisällöstä ilmaista”, mediamoguli perusteli.<br /><br />Murdoch huolehtii oman bisneksensä voitoista, mutta samaa huolta voivat kantaa myös laatujournalismin ystävät. Kun sanomalehtien levikkikäyrät laskevat ja mainostulot romahtavat, kuka kohta maksaa toimittajien palkat?<br /><br />Nykymenolla eivät ainakaan juttuja netistä lukevat tai netissä mainostajat. Internet-sisältö on totuttu saamaan ilmaiseksi ja Internet-mainonnan lupaavasti alkanut kasvu on nyt pysähtynyt 7-10 prosenttiin.<br /><br />Jotain todella tarttis tehdä, jos kriittisen journalismin halutaan säilyvän. Merkit eivät kuitenkaan näytä hyviltä – Suomessakaan, vaikka meillä sanomalehtien tila on merkittävästi parempi kuin esimerkiksi USA:ssa. Sanomalehtien säästötoimenpiteiden vuoksi toimitukset ovat kuitenkin ohentuneet ja samalla jäljelle jääville journalisteille on kasattu entistä enemmän töitä. Se on entisestään korostanut toimittajan ammatin negatiivisia puolia, kiirettä ja vähiä tietoja. Taustatöihin ja tarkistuksiin jää vähemmän aikaa, jutut perustuvat harvempiin lähteisiin ja sisältävät enemmän virheitä.<br /><br />Onko laatujournalismi kiinni sanomalehtien säilymisestä? Ei pitäisi, mutta siellähän yhteiskunnallisia asioita seuraavien toimittajien massa on. Ei tv-kanavien uutistoimitusten tai muutamien taloutta ja politiikkaa seuraavien aikakauslehtien varaan voi laskea. Aikakauslehdet pärjäävät jatkossakin, mutta valtaosa niiden sisällöstä on lifestyleä ja harrasteita.<br /><br />Entä sitten me bloggaajat – amatöörit tai puoliammattilaiset kansalaisjournalistit? Kyllähän me herätämme aika ajoin keskustelua myös yhteiskunnallisista asioista! Totta, mutta eivätkö meidänkin ”skuupit” epäkohdista kasva merkittäviksi vasta kun ne pääsevät lehtien sivuille?<br /> Murdoch on oikeassa: sisällöstä pitää maksaa, jos ei paperilla niin sitten netissä julkaistusta. Jos uskottava media katoaa, myös yritykset menettävät vakuuttavan foorumin kertoa itsestään – ostetusti mainostilalla tai ansaitusti toimitetuissa jutuissa.Reportterihttp://www.blogger.com/profile/05710355908637008412noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7842048736648629940.post-66054659599315513512007-10-25T12:59:00.000-07:002007-10-25T13:09:55.118-07:00Digitaalimedia ja printtiKävin viikolla Wanhassa Satamassa kuuntelemassa markkinointiviestinnän viikon seminaariluentoja viestinnästä ja mediasta. Yllätys, yllätys: lähes kaikkien kuuntelemieni esitysten johtoajatuksena oli digitaalisen median uhat ja mahdollisuudet painetulle sanalle.<br /><br />Taloussanomien Mari Flink puhui sanomalehdistä, Yhtyneiden Kuvalehtien Katriina Kaarre aikkareista ja Uusisuomi.fi:n Markku Huusko digilehdestä. Ikävä kyllä, "viran puolesta" hoidetuissa alustuksissa ei ollut mitään kovin uutta. Näistä kolmesta sympaattisin oli Huusko (ehkä siksi, että itsellänikin on lyhyt Usari-kokemus), selkein Flink ja sekavin Kaarre. Sääli, sillä aikakauslehdet olisivat ansainneet paremman puhenaisen tai -miehen.<br /><br />En usko, että digitaalinen jakelukanava on uhka ainakaan aikakauslehdille. Päinvastoin, paperille painetulle lehdelle perustuvan mediakokonaisuuteen on hyvä kuulua myös verkkomedia, joka pitää lukijasuhdetta yllä lehden ilmestymisten välissäkin. Itsekin olen suunnitellut monikanavaista kohderyhmämediaa useamman vuoden ajan, mutta toistaiseksi se on olemassa vain läppärilläni ;-)<br /><br />Joskus pitää ryhtyä tuumasta toimeen. Voi tosin olla, että siihen menee niin kauan, että paperin käyttö tiedotusvälineenä on silloin kielletty ympäristörikoksena...Reportterihttp://www.blogger.com/profile/05710355908637008412noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7842048736648629940.post-34695168424420915982007-10-02T13:01:00.000-07:002007-10-02T13:25:54.931-07:00Lipponen ja VanhanenKävin eilen vanhassa työpaikassani Suomen Kuvalehdessä. "Palasin rikospaikalle" tarkistamaan lähdeviitteitä tulevaa yritysten mediasuhteita käsittelevää kirjaa varten. Nostin SK:n keskustorin pöydälle vuoden 1999 sidotun vuosikerran ja aloin selata.<br /><br />Toukokuun lopusta bongasin kirjoittamani Pressi&Illuusio-mediakolumnin, jossa käsittelin toimittajien ja lähteiden tulehtuneita välejä ja päättäjien asettamia haastatteluboikotteja tietyille medioille. Yhtenä esimerkkinä viittasin tapaukseen, jossa jutun kohde ei löytänyt kuukaudessa aikaa viidentoista minuutin valokuvaukselle.<br /><br />Kohde oli Paavo Lipponen ja kyseinen juttu ilmestyi reilu kuukausi myöhemmin: Lipposen II hallitus kuvagalleriassa - itse pääministeriä lukuun ottamatta. Hän kun oli päättänyt jostakin syystä boikotoida kaikkia Yhtyneiden Kuvalehtien lehtiä.<br /><br />Hyppy nykypäivään. Entisen toimittajan Matti Vanhasen mediataitoja ja -käytäntöjä kritisoidaan runsaasti. Aika paljon on kuitenkin muuttunut vajaassa kymmenessä vuodessa. Vanhanen yrittää kyllä pitää bisnestyyliin omien ministeriensä suut supussa valmisteilla olevista asioista - bisnestyyliin - mutta ei hänen sentään ole kuultu boikotteja asettaneen.<br /><br />Vai onko? Hesari kertoi viime viikolla pyytäneensä pitkään Vanhaselta haastattelua ulkopolitiikasta. Turhaan. Kumpi on parempi: että pääministeri ei uskaltaudu määrittelemään ja perustelemaan julkisesti politiikkaansa vai että hänen suhteensa mediaan on tulehtunut?Reportterihttp://www.blogger.com/profile/05710355908637008412noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7842048736648629940.post-10407462191982389452007-10-01T23:52:00.000-07:002007-10-01T13:53:04.387-07:00Suutarin lestitAika moni varmaan tuntee termin epämukavuusalue. Viime viikolla jouduin sellaiselle, tosin omasta halustani. Olin lupautunut luennoimaan Elinkeinoelämän Keskusliiton ja Johtamistaidon Opiston järjestämään seminaariin, jonka osallistujat olivat yritysten henkilöstöhallinnon päälliköitä ja ammattilaisia. Luennon aiheena oli Viesti viisaasti.<br /><br />OK, kuluneen viiden vuoden aikana olen tottunut esiintymään monenlaisille yleisöille, mutta useimmiten aihe on ollut kaikkinensa tuttu: aikakauslehdet ja niiden kehittäminen, lehtijuttujen kirjoittaminen tai yritysten mediasuhteet. Nyt tuttu liturgia ei kuitenkaan riittänyt. Henkilöstöväki halusi tietää firmojen sisäisestä viestinnästä, muutosviestinnästä ja kriisiviestinnästä!<br /><br />Viestintätoimistossa työskentelevien kollegoiden avulla sain puolentoista tunnin powerpoint-shown rakennettua mukamas fiksun näköiseksi, mutta mitä tapahtui, kun menin ensimmäisen ryhmän eteen? Tankkasin kalvoja, puhuin tyhjänpäiväisyyksiä, imin itseeni jokaisen tuskastumisen eleen, jonka yleisöstäni havaitsin ja olin helpottunut, kun lakisääteinen luennon aika täyttyi. Kyseessä oli todella epämukavuusalue, jonne en olisi halunnut palata.<br /><br />Samana iltana tein pitkän pyörälenkin, jonka aikana kävin läpi esityksen ongelmia ja yritin löytää niihin ratkaisuja. Yöllä laitoin esitykseni uusiksi ja seuraavana päivänä nousin uudelleen hevosen selkään. Nyt show toimi! Ihmiset kysyivät kesken esityksen, kertoivat kokemuksistaan ja tuntuivat saavan alustuksestani uutta. Seuraavana päivänä sähköpostiin tuli viestejä, joissa kuulijat kiittivät puolitoistatuntista esitystäni.<br /><br />Aallon pohjalta sen huipulle, yhdessä päivässä.<br /><br />Ensimmäisen päivän jälkeen mietin, että miksi ihmeessä kirjoittavan toimittajan pitää laittaa itsensä kaikenlaisiin tilanteisiin, joihin hänen kykynsä eivät riitä. Eikö kannattaisi tehdä vain sitä, mitä osaa?<br /><br />Toisen päivän iltana kiitin yltiöpäisyyttäni. Onnistuminen sellaisessa, missä on valtavat riskit, on nimittäin paljon hienompaa kuin kohtuupärjääminen tutussa.<br /><br />Nyt olen taas ihan uudessa tilanteessa. Tähän mennessä julkaisufoorumini on ollut painettu sana: sanomalehti, aikakauslehti, asiakaslehti. Sähköinen media, blogi, on minulle epämukavuusaluetta, sillä toisin kuin painetuissa lehdissä, minulla ei ole mitään tietoa vastaanottajistani. Silti: suutari ei suostu pysymään lestissään, vaan kokeilee uutta. Riskin uhallakin.Reportterihttp://www.blogger.com/profile/05710355908637008412noreply@blogger.com0